Moikka Maailma!
Tervetuloa kurkistamaan luvatonta toimintaa ja masennuksen täyttämää narkkarielämää!
Tätä itseni purkamista ei tarvitse lukea eikä kommentoida, jos asiasta tulee välittömästi huono olo.
Kirjoitan lähinnä omia tuntemuksia iv-narkin puolisona (ja satunnaisena huumausaineiden (kannabis) käyttäjänä.) Mikään kirjailija en ole, mutta olkoon tämä salainen päiväkirjani. Toivottavasti jonkun elämä saisi kimmokkeen muuttua tai joku huolestunut vanhempi hiffaisi lapsensa huumeidenkäytön. Joka tapauksessa toivon, että saan syljettyä omaa pahaa oloani ruudulle ja toivoa asioihin, koska minulla ei ole ketään, jolle voisin asioista puhua.
Meillä on ulospäin näyttäen hieno perhe ja puitteet kunnossa. Mutta sisällä on pahaa oloa, masennusta ja mikä pahinta huumeongelma.
Puolisoni on käyttänyt huumeita jo useamman vuoden. Tapasimme sellaiseen väliin, jolloin hän oli kuivilla. Sittemmin on tapahtunut jos jonkunlaista ongelmaa. Piripäiten ajamista, viikon pamikuureja, duunipaikan menetys…
IV:sti puolisoni ei ole touhunut ennen, mutta kaikki muuttui keväällä. Tullessani saunasta eräänä kauniina iltana, tapasin puolisoni rännittämästä, käyttäen säälittävästi lapsen kylpytakin nyöriä kiristysnauhana. Tää kokemus on tallentunut verkkokalvoilleni koko loppuelämän ajaksi… Se oli oikeesti SÄÄLITTÄVÄÄ!!! Tämä oli kuitenkin minulle liikaa ja poistin sormuksen sormestani ja ilmoitin, että saa häipyä yhteisestä kodistamme. Jostain syystä annoin kuitenkin uuden mahdollisuuden ja puoliso jäi saman katon alle.. =/ Mikäköhän vittu minua vaivaa? Onko tämä sitä kaiken anteeksiantavaa rakkautta?
Nyt löysin uudet pistojäljet käsivarsista. Olen hakemassa lapsille ja itselleni uutta asuntoa, mutta käytännön asioiden vuoksi tämä on hankalaa. Hoitopaikkoja ei kesäkuukausien vuoksi ole ja itselläni on vuorotyö. Puoliso kyllä hoitaa lapset eikä ajele he kyydissään, jos on kamoissa. En tarkoita, että olisi oikeasti selvinpäin, mutta niin selvä, ettei muut tajua hänen olevan sekaisin. En oikein muista enää aikaa, jolloin ei olisi käyttänyt esim. reseptilääkkeitä. Ne on siis oikeasti kirjoitettu hänelle.
Olen myös katkera A-klinikan toimintaan ja lääkärien toimintaan siinä, ettei siellä hoitohenkilökunta tarkasta mahdollisia pistojälkiä. Piripäiten ajon jälkeen puoliso on ollut ns.”rattiryhmässä”. EI hänellä viinan kanssa ole ongelmaa! Hän on nisti! Ja kaikki huumetestitkin tehdään niin, että aika annetaan pari kuukautta aikaisemmin, jolloin pystyy laskemaan koska voi käyttää ja mitä. Olen ehdottomasti pistokokeiden kannalla. Ja ne diapamit! Ne on suoraan helvetistä! Monet lääkärit eivät kirjoita kipulääkettä oikeasti kipeille ihmisille, mutta pameja kirjoitetaan! Tämän alueen A-klinikan lääkäri kirjoitti diapameja jopa ystäväni 17-vuotiaalle pojalle! 17!!! Vittu, haloo!!!
Tänään puoliso lähti autollamme, estelyistäni huolimatta, piripäiten ajelemaan. Poliiseja en voi perään soittaa. Yksinkertaisesti meillä ei ole siihen varaa eikä minulla uskallusta, mutta toivon, ettei tapa ketään ajellessaan. Tässä taistelen sisäisesti, että soitanko kytät vai en, mutta tiedän etten tule soittamaan. Katujen kasvattina se ei vaan käy. Enhän minä voi olla vasikka?!?! Tämän olen oppinut jo pienestä pitäen. Muistan ollessani jotain 12-vuotias, miten kävi Samulille sen laulaessa kytille touhuista. Samulia leikattiin saksilla ja lopulta se joutui muuttamaan Ruotsiin saakka piiloon. Sitä huutoa en unohda ikinä! Onneksi piripää-puolisoni ajaa hitaasti ja varovasti ja mukana on kaverinsa. Tosin se on varmaan poltellut pilvee.. Ja meneehän se ah-niin-rakas-puoliso töihinkin vielä yöksi.. Hyvässä hapessa. Syönyt eilen yhden mäkkärin hampparin ja pelannut koko yön pleikkaria. Onneksi on antanut meidän muiden nukkua rauhassa, kuten yleensäkin. Ja onneksi lähti pois kotoa, sitä höpöttämistä, leukojen ja kielen veulaamista en olisi jaksanut kuunnella enää hetkeäkään. Laittaisi edes purkan suuhunsa, kun veulaa joka tapauksessa.
Tämä on tätä arkea, jota pyöritän, niin kauan kuin jaksan. Ehkä minun kärsivällisyyteni loppuu pian. Sietokyvyn ylärajoissa alan olemaan. Mutta ehkä juuri minä ja puhumattomuuteni mahdollistaa huumeiden käytön? En tietenkään voi tästä kaikesta yksin vastuuta ottaa, mutta.. EN TIEDÄ MITÄ TEHDÄ!
